Päivän positiivinen uutinen on se, että olen ollut todella energinen enkä alkuunkaan niin väsynyt mitä yleensä.
Huono uutinen on jälleen epäsäännöllinen syöminen.
Ensimmäinen ateriani oli kello kolme, joka oli eilisen pinaattikeiton loppu, (n. 2 dl, vedellä jatkettua) siivu ryvitaa ja lasillinen vettä. Sen päälle söin mandariinin ja EHKÄ banaanin, en oikeasti edes muista.
Seuraava merkittävä ruokailu oli kello kahdeksan illalla, 400 grammaa pakasteena myytävää siskonmakkarakeittoa. Kyytipoikana aina niin uskollista ryvitaa, tällä kertaa ohuella florasipaisulla.
Jossain väleissä olen saattanut syödä taas hedelmiä, en muista koska niitä on niin järkyttävä vuori keittiössä etten pysty siitäkään laskemaan syömiäni määriä.
Äsken tein tyhmästi ja ratkesin syömään yötä vasten kaksi puolukkalimpun siivua, joihin laitoin ohuesti floraa ja kumpaankin keitin päälle yhden kananmunan. Hysteerinen olo, en olisi todellakaan tuota hiilaripommia tarvinnut eikä se edes maistunut niin hyvältä.
No, tehty mikä tehty. Maailma ei kaadu kahteen kananmunaan ja leipäsiivuun, ottaen huomioon että normaalisti tuon tilalla olisi voinut olla hyvänä esimerkkinä pussillinen irtokarkkeja, puoli litraa jäätelöä tai jotain vastaavaa tavaraa.
Edelleen pelottaa että syön liian vähän, elimistö menee säästöliekille, syön liikaa hiilareita, en laske tarpeeksi tarkkaan kaloreita, läski on liimautunut vyötäisille, ah-dis-taa, kaikki tämä vain tietämättömyydestä. Ensi viikolla varaan ajan terveydenhoitajalle, joka saa laatia mun kanssa ruokavalion.
Huomenna menen kahvikutsuille sukulaisiin, jossa epäilen olevan tarjolla jotain pientä hyvää. Toisaalta pelottaa että huomisen jälkeen jatkan vanhalla tavalla, toisaalta aion kuitenkin nauttia KOHTUUDELLA kahvipöydän mahdollisesta tarjoilusta. En siis kaksin käsin kantamalla, enkä myöskään palaa kotiin karkkikaupan kautta.
Hyvää yötä.
sunnuntai 30. tammikuuta 2011
perjantai 28. tammikuuta 2011
Tänäpä
Jaahas, eilisilta menikin sitten ei-niin-putkeen, söin tosiaan edelläkirjoitetun illallisen, josta pari tuntia eteenpäin sitkuttelin kauheassa pureksimisentarpeessa. Tein lasillisen rasvaton maitorahka-banaani-rasvaton jogurtti-sekoitusta.
Siitä kun päästiin tunnin verran eteenpäin, vetelinkin kitusiini kuusi tai seitsemän ryvita-näkkileivän siivua ja lukemattoman määrän satsumia. En ollut kauhean ylpeä itsestäni, ottaen huomioon että minun oli tarkoitus opetella eroon turhasta pureskelusta. Noh, yksi askel taakse ja kaksi eteen...
Tänään olen syönyt aamiaiseksi pitkin päivää pelkkiä hedelmiä (ei viisasta, tiedän!) ja siivun ryvitaa, äsken söin ateriana pinaattikeittoa, 2 keitettyä kananmunaa, näkkärisiivun ja ison lasin vettä.
Iltaa kohden olen varannut hedelmäkeittoa, rasvatonta piimää ja maitorahkaa sekoitettavaksi hedelmien kanssa, JOS tulee makeanhimo.
Päivän liikuntasaldo on siedettävä, pääkävely oli työn puolesta (koira matkassa!) kävelyä ulkona viitisen kilometriä google mapsin mukaan, ja tuohon päälle vielä pakolliset koiranlenkitykset sekä kaupugilla harhailu.
Pelottaa että paino ei lähdekään putoamaan vaan on liimautunut vyötärölle. Tuloksia odotan vasta parin viikon päähän, jolloin toivon tuntevani itseni aavistuksen verran keveämmäksi, mutta saa nyt nähdä.
Hmh. Stressaa.
Siitä kun päästiin tunnin verran eteenpäin, vetelinkin kitusiini kuusi tai seitsemän ryvita-näkkileivän siivua ja lukemattoman määrän satsumia. En ollut kauhean ylpeä itsestäni, ottaen huomioon että minun oli tarkoitus opetella eroon turhasta pureskelusta. Noh, yksi askel taakse ja kaksi eteen...
Tänään olen syönyt aamiaiseksi pitkin päivää pelkkiä hedelmiä (ei viisasta, tiedän!) ja siivun ryvitaa, äsken söin ateriana pinaattikeittoa, 2 keitettyä kananmunaa, näkkärisiivun ja ison lasin vettä.
Iltaa kohden olen varannut hedelmäkeittoa, rasvatonta piimää ja maitorahkaa sekoitettavaksi hedelmien kanssa, JOS tulee makeanhimo.
Päivän liikuntasaldo on siedettävä, pääkävely oli työn puolesta (koira matkassa!) kävelyä ulkona viitisen kilometriä google mapsin mukaan, ja tuohon päälle vielä pakolliset koiranlenkitykset sekä kaupugilla harhailu.
Pelottaa että paino ei lähdekään putoamaan vaan on liimautunut vyötärölle. Tuloksia odotan vasta parin viikon päähän, jolloin toivon tuntevani itseni aavistuksen verran keveämmäksi, mutta saa nyt nähdä.
Hmh. Stressaa.
torstai 27. tammikuuta 2011
Vaikeuksien kautta voittoon?
Päivää. Tänään olen
* laiminlyönyt lupaustani syödä säännöllisesti
* tyytyväinen olooni, lukuunottamatta illansuuta jolloin sokeripitoiset ajatukset rupesivat vainoamaan
* käynyt kaupassa, jossa kävelin tahallani karkkihyllyjen läpi
* kiusannut itseäni irtokarkkihyllyn edessä sekä hipelöimällä lakritsipötköjä
Aamulla herättyäni söin yhden appelsiinin. Päivemmällä kello 13 hujakoilla satuin olemaan keskustassa, jossa päädyin syömään kotiruokapaikkaan. Päivän tarjous oli kaurahiutaleissa paistettuja silakkapihvejä, perunamuussia, voisulaa, salaattia ja kastiketta.
Minä päädyin ottamaan kaksi silakkapihviä, kirjolohisalaattia ja normaalia kaalihakesalaattia ilman kastikkeita. Kalasta söin melko pitkälle pelkästään lihat sisältä, joskin yhteensä niistä närpin ehkä yhden pienen pihvin verran lihaa. Ennen ruokailun aloittamista join lasin vettä, ja kun rupesin tuntemaan oloni täydeksi lopetin syömisen ja join vielä pari lasia vettä päälle.
Kotiin tultuani joitain tunteja myöhemmin söin yhden appelsiinin, ja nyt illemmalla syön kasvissosekeittoa rasvattomalla raejuustolla, ryvita-näkkileipäsiivuja sekä hyvin ohut sipaisu kevytflooraa. Tälläkin hetkellä tekisi mieli mättää naamaan koko purkki raejuustoa ja miljoona kappaletta näkkileipiä, mutta en ratkea, nyt on kuitenkin syönyt olo enkä tarvitse lisää. Jälkiruoaksi aion laittaa JOS tulee illalla pakottava tarve natustaa makeuksia rasvatonta maitorahkaa ja banaania, johon laitan mukaan pienen tipan kevytjogurttia.
Pää on ihan solmussa ja ajatus ei kulje. Hypin vaa'alla tämän tästä vaikka tiedän että se paino ei todellakaan vielä viikkoihin tule huomattavasti putoamaan. Hölmö olo, tänään tuli myös pieni epäonnistumisen pelko jostain syystä.
En antanut sille tilaa vallata ajatuksiani.
* laiminlyönyt lupaustani syödä säännöllisesti
* tyytyväinen olooni, lukuunottamatta illansuuta jolloin sokeripitoiset ajatukset rupesivat vainoamaan
* käynyt kaupassa, jossa kävelin tahallani karkkihyllyjen läpi
* kiusannut itseäni irtokarkkihyllyn edessä sekä hipelöimällä lakritsipötköjä
Aamulla herättyäni söin yhden appelsiinin. Päivemmällä kello 13 hujakoilla satuin olemaan keskustassa, jossa päädyin syömään kotiruokapaikkaan. Päivän tarjous oli kaurahiutaleissa paistettuja silakkapihvejä, perunamuussia, voisulaa, salaattia ja kastiketta.
Minä päädyin ottamaan kaksi silakkapihviä, kirjolohisalaattia ja normaalia kaalihakesalaattia ilman kastikkeita. Kalasta söin melko pitkälle pelkästään lihat sisältä, joskin yhteensä niistä närpin ehkä yhden pienen pihvin verran lihaa. Ennen ruokailun aloittamista join lasin vettä, ja kun rupesin tuntemaan oloni täydeksi lopetin syömisen ja join vielä pari lasia vettä päälle.
Kotiin tultuani joitain tunteja myöhemmin söin yhden appelsiinin, ja nyt illemmalla syön kasvissosekeittoa rasvattomalla raejuustolla, ryvita-näkkileipäsiivuja sekä hyvin ohut sipaisu kevytflooraa. Tälläkin hetkellä tekisi mieli mättää naamaan koko purkki raejuustoa ja miljoona kappaletta näkkileipiä, mutta en ratkea, nyt on kuitenkin syönyt olo enkä tarvitse lisää. Jälkiruoaksi aion laittaa JOS tulee illalla pakottava tarve natustaa makeuksia rasvatonta maitorahkaa ja banaania, johon laitan mukaan pienen tipan kevytjogurttia.
Pää on ihan solmussa ja ajatus ei kulje. Hypin vaa'alla tämän tästä vaikka tiedän että se paino ei todellakaan vielä viikkoihin tule huomattavasti putoamaan. Hölmö olo, tänään tuli myös pieni epäonnistumisen pelko jostain syystä.
En antanut sille tilaa vallata ajatuksiani.
Miten?
Edellisessä viestissä kerroin hieman ruokailutottumuksistani. Tämä osio on pyhitetty kertomukselle siitä, miten toivon onnistuvani.
En aseta itselleni mahdottomia tavoitteita. Ensimmäinen tavoitteeni on pudottaa yksi gramma, jota seuraa toinen gramma. Tätä grammaa seuraa luonnollisestikin lisää grammoja, ja toivon että jossain vaiheessa nämä grammat olisivat muuttuneet kymmeniksi kiloiksi. Jos eivät, olenpahan ainakin pudottanut jotain.
Tästä eteenpäin pidän yllä "jo" muutaman päivän vaalimaani linjaa (kyllä, tämä ON saavutus minulle), joka on laihdutusta pitkäjänteisesti ja terveellisesti syömällä. Olen tietoinen erilaisista hiilarittomista ruokavalioista, ja ottaen huomioon lähtökohtani ja sen, mihin elimistöni on tottunut vuosien varrella, olen todennut että mikään radikaali ja ehdottoman antaumuksellinen ruokavalio EI ole mun pala kakkua.
Opettelen juomaan ihan aluksi vettä. Tähän asti olen vuosikausia juonut pääsääntöisesti vain lasillisen vettä päivässä, hyvä jos sitäkään! Yleensä olen juonut fun light-mehua tai maitoa suklaan kanssa. Tästä eteenpäin yritän lisätä vedenjuontia usealla lasillisella, totuttaakseni kehoni siihen määrään jota elimistö vettä kaipaa.
Pyrin siis syömään säännöllisesti, joskin näin alkuun sallin itselleni rajattomasti hedelmiä ja vihanneksia, joilla koitan opetella korvaamaan sen jatkuvan sokeripommien natustamisen. Pyrin syömään joka päivä lämpimän ruoan, jonka valmistan viljaa, pastaa ja hiilareita vältellen, toki saatan niitä käyttää mutta pääosin pyrin korvaamaan ne juureksilla ja vihanneksilla.
Aion myös laajentaa keittotuntemustani, onneksi olen entuudestaan jo pinaatti- ja kasvissosekeiton suurkuluttaja.
Yritän myös vähentää lihansyöntiä, tämä lähinnä eettisistä syistä. Kananmunaa ja kalaa tulee tästä eteenpäin näkymään reilusti enemmän ruokalistallani. Silloin harvoin kun maitoa olen ostanut, se on yleensä aina ollut kevytmaitoa, mutta vastaisuudessa se tulee olemaan rasvatonta.
Leipää pyrin välttämään, ja silloin kun sitä syön (todennäköisesti yleensä keiton kanssa), se on tummaa/näkkileipää ja päälle laitan kasvirasvalevitettä enkä kiloa voimariinia ja tuhatta siivua oltermannia.
Yritän myös pienentää annoskokojani, joskaan mistään kohtaa en aio itseäni pitää nälässä, ainoastaan tutustun termiin "kohtuus".
Tässä kohtaa vielä hieman siitä kaikkein haastavimmasta osuudesta: herkut. En ole nyt muutamaan päivään ostanut yhtään herkkua kotiini, vaan niiden sijaan olen syönyt appelsiineja ja mandariineja enemmän kuin pieni afrikkalainen niitä päivässä ehtii poimia. Se on paljon, mutta uskon että tässä kohtaa se on parempi kuin paketti jaffakeksejä ja litra maitoa. Jostain syystä mun ei edes hirveästi tee mieli makeuksia, tänään kyläillessä toisaalla minulle tarjottiin kakkua ja pullaa, ja normaalisti olisin niitä molempia hyvillä mielin syönytkin, mutta kohteliaisuudesta otin vain puolikkaan pullan, jonka sallin itselleni hyvällä omallatunnolla. En siis aio vieraisilla vastaisuudessa kieltäytyä kaikesta mahdollisesta sokeripitoisesta, vaan sallin itselleni pienen makeapalan jos jossain tarjotaan. (tämä ei kuitenkaan koske omia teehetkiäni, itsetarjoamani herkut tulee pitää poissa!)
Vieraalle ihmiselle tämä saattaa vaikuttaa lähinnä normaalilta jälleen uutena maanantaina aloitetulta dieetiltä, mutta tässä kohtaa, kun olen jo tarpeeksi tehnyt hallaa terveydelleni ja hampailleni terminoimalla niitä päivittäisillä sokerin yliannostuksilla olen enemmän kuin tosissani. Se on ihan oikeasti nyt tai ei koskaan.
Vielä motivaatiosta ja liikunnasta sananen; Liikun päivittäin todella paljon ulkona, joten siinä mielessä olen onnekkaassa asemassa verrattuna kanssalaihduttajiini että liikunta on minulle automaatio, eikä suinkaan pakkopullaa.
Ostin tänään myös ensimmäistä kertaa elämässäni vaa'an, joka on ollut mulle todella suuri kynnys, koska samalla tavalla kuin se herkkujen ostaminen hävettää, mua on hävettänyt ajatus siitä että menen kassamyyjän henkisen pilkan kohteeksi.
Menin kuitenkin Anttilaan, jossa päätin että kassa ajatelkoon mitä lystää, tämä läskihän TULEE onnistumaan!
Nyt nukkumaan, oon vahingossa kirjoittanut tätä jo kaksi tuntia. Hyvää yötä olematon lukijani!
En aseta itselleni mahdottomia tavoitteita. Ensimmäinen tavoitteeni on pudottaa yksi gramma, jota seuraa toinen gramma. Tätä grammaa seuraa luonnollisestikin lisää grammoja, ja toivon että jossain vaiheessa nämä grammat olisivat muuttuneet kymmeniksi kiloiksi. Jos eivät, olenpahan ainakin pudottanut jotain.
Tästä eteenpäin pidän yllä "jo" muutaman päivän vaalimaani linjaa (kyllä, tämä ON saavutus minulle), joka on laihdutusta pitkäjänteisesti ja terveellisesti syömällä. Olen tietoinen erilaisista hiilarittomista ruokavalioista, ja ottaen huomioon lähtökohtani ja sen, mihin elimistöni on tottunut vuosien varrella, olen todennut että mikään radikaali ja ehdottoman antaumuksellinen ruokavalio EI ole mun pala kakkua.
Opettelen juomaan ihan aluksi vettä. Tähän asti olen vuosikausia juonut pääsääntöisesti vain lasillisen vettä päivässä, hyvä jos sitäkään! Yleensä olen juonut fun light-mehua tai maitoa suklaan kanssa. Tästä eteenpäin yritän lisätä vedenjuontia usealla lasillisella, totuttaakseni kehoni siihen määrään jota elimistö vettä kaipaa.
Pyrin siis syömään säännöllisesti, joskin näin alkuun sallin itselleni rajattomasti hedelmiä ja vihanneksia, joilla koitan opetella korvaamaan sen jatkuvan sokeripommien natustamisen. Pyrin syömään joka päivä lämpimän ruoan, jonka valmistan viljaa, pastaa ja hiilareita vältellen, toki saatan niitä käyttää mutta pääosin pyrin korvaamaan ne juureksilla ja vihanneksilla.
Aion myös laajentaa keittotuntemustani, onneksi olen entuudestaan jo pinaatti- ja kasvissosekeiton suurkuluttaja.
Yritän myös vähentää lihansyöntiä, tämä lähinnä eettisistä syistä. Kananmunaa ja kalaa tulee tästä eteenpäin näkymään reilusti enemmän ruokalistallani. Silloin harvoin kun maitoa olen ostanut, se on yleensä aina ollut kevytmaitoa, mutta vastaisuudessa se tulee olemaan rasvatonta.
Leipää pyrin välttämään, ja silloin kun sitä syön (todennäköisesti yleensä keiton kanssa), se on tummaa/näkkileipää ja päälle laitan kasvirasvalevitettä enkä kiloa voimariinia ja tuhatta siivua oltermannia.
Yritän myös pienentää annoskokojani, joskaan mistään kohtaa en aio itseäni pitää nälässä, ainoastaan tutustun termiin "kohtuus".
Tässä kohtaa vielä hieman siitä kaikkein haastavimmasta osuudesta: herkut. En ole nyt muutamaan päivään ostanut yhtään herkkua kotiini, vaan niiden sijaan olen syönyt appelsiineja ja mandariineja enemmän kuin pieni afrikkalainen niitä päivässä ehtii poimia. Se on paljon, mutta uskon että tässä kohtaa se on parempi kuin paketti jaffakeksejä ja litra maitoa. Jostain syystä mun ei edes hirveästi tee mieli makeuksia, tänään kyläillessä toisaalla minulle tarjottiin kakkua ja pullaa, ja normaalisti olisin niitä molempia hyvillä mielin syönytkin, mutta kohteliaisuudesta otin vain puolikkaan pullan, jonka sallin itselleni hyvällä omallatunnolla. En siis aio vieraisilla vastaisuudessa kieltäytyä kaikesta mahdollisesta sokeripitoisesta, vaan sallin itselleni pienen makeapalan jos jossain tarjotaan. (tämä ei kuitenkaan koske omia teehetkiäni, itsetarjoamani herkut tulee pitää poissa!)
Vieraalle ihmiselle tämä saattaa vaikuttaa lähinnä normaalilta jälleen uutena maanantaina aloitetulta dieetiltä, mutta tässä kohtaa, kun olen jo tarpeeksi tehnyt hallaa terveydelleni ja hampailleni terminoimalla niitä päivittäisillä sokerin yliannostuksilla olen enemmän kuin tosissani. Se on ihan oikeasti nyt tai ei koskaan.
Vielä motivaatiosta ja liikunnasta sananen; Liikun päivittäin todella paljon ulkona, joten siinä mielessä olen onnekkaassa asemassa verrattuna kanssalaihduttajiini että liikunta on minulle automaatio, eikä suinkaan pakkopullaa.
Ostin tänään myös ensimmäistä kertaa elämässäni vaa'an, joka on ollut mulle todella suuri kynnys, koska samalla tavalla kuin se herkkujen ostaminen hävettää, mua on hävettänyt ajatus siitä että menen kassamyyjän henkisen pilkan kohteeksi.
Menin kuitenkin Anttilaan, jossa päätin että kassa ajatelkoon mitä lystää, tämä läskihän TULEE onnistumaan!
Nyt nukkumaan, oon vahingossa kirjoittanut tätä jo kaksi tuntia. Hyvää yötä olematon lukijani!
Minä.
Jo heti blogin alkuun lupaan itselleni olla rehellinen syömisissäni, painossani, ruokailutottumuksissani ja tunteissani.
Olen vuonna 1988 syntynyt naishenkilö, ja tämän blogin idea on tukea vihdoin oikean asenteen saavuttanutta painonpudotustani.
Viimeiset seitsemisen vuotta olen elänyt käytännössä katsoen pelkällä sokerilla. Normaalia ruokaa saatan tehdä ehkä kerran viikossa, jos sitäkään, ja yleensä sekin annos koostuu perunamuussista ja kastikkeesta, riisistä ja kastikkeesta tai makaronista ja kastikkeesta, eli monipuolisuus ei minun keittiössäni näy. Sitäkin enemmän jalansijaa ottavat hiilihydraatit.
Normaali ateriani koostuu rahatilanteen niin salliessa pitkin päivää suklaapatukoista, eineksistä, vanukkaista, kekseistä, pullasta sekä muista vastaavista myrkyistä. Olen vihdoin tajunnut, että minulla on kaksi vaihtoehtoa. Voin jatkaa nykyisellä tiellä, menettää liikuntakykyni ja sitoutua neljän seinän sisälle josta päädyn ennenaikaiseen hautaan, tai vaihtoehtoisesti voin yksinkertaisesti muuttua.
Jo vuosia olen harrastanut huonojen elämäntapojen lisäksi rankkaa mielialasyömistä, ja huonona päivänä kaupasta saattaa yhdelle lohduttautumisillalle lähteä mukaan paketillinen keksejä, jäätelöä, suklaakarkkeja ja vielä kauppamatkan ajaksi ehkäpä lakritsipatukka. Nämä siis yhdeksi illaksi, ei suinkaan viikonlopuksi. Pahempaankin pystyn, tuo on vain tyypillinen esimerkki ILLASTA, jota edeltää joko pitkä päivä syömättä tai vaihtoehtoisesti einesateria, lihapiirakoita, leivoksia tai keksejä.. Näihin vuosiin mahtuu niin kovin monta eri variaatiota tyypillisestä huonosta syömisestä. KAIKKI on käyty läpi.
Tahdon myös koittaa kuvailla hieman, mitä on mielialasyöminen. Minun kohdallani se on sitä, kun tunteet lyövät yli eikä asioita jaksa enää käsitellä järjen kanssa. Silloin joku nollaa päänsä tarttumalla pulloon, mutta minä tartun Fazerin siniseen. On käsittämätöntä, miten euforinen olotila siitä tulee kun voi vain hautautua neljän seinän sisälle järkyttävän herkkukuorman kanssa, jota sitten syö pelkästä syömisen ilosta, tuntematta tippaakaan nautintoa siitä mitä tekee. Kunhan vaan leuat jauhavat...
Huonona päivänä saatan myös suunnitella päivän mittaan illan kuormaa, jonka lasken VARMASTI riittävän koko illaksi ja jättävän jotain ehkä jopa aamuun, jolloin verensokeri on romahtanut todella alhaalle edeltävän illan mässäilyjen jäljiltä. Se on se niinsanottu "korjaussarja".
Paniikki siitä, kun käy kaupassa juuri ennen yhdeksää ja tajuaa kotona että herkkulasti ei olekaan tarpeeksi "turruttava" on sekin älytön tunne. Siinä iskee pienimuotoinen paniikki, kun tietää että se syöminen voikin loppua kesken, ja tieto siitä, että näin tapahtuu vain lisää tuskaa. Kertaakaan tosin en ole kuollut, vaikka herkut ovatkin loppuneet kesken, silloin on vain itkettänyt.
Sota-aikaan kahville oli mitä erilaisimpia korvikkeita. Minun rahattomien päivieni sokerikorvikkeena on toiminut vuosien mittaan mitä erilaisimmat kokeilut, hienona esimerkkinä tässä voisin mainita paistinpannulla paistamani suklaamunakkaan. Se piti sisällään kananmunaa, kaakaojauhetta, sokeria ja voita paistamiseen. Muistan edelleen, miten itseasiassa itkin sitä syödessäni, koska se tuntui niin saatanan pahalta tajuta oma epätoivonsa, ahneutensa ja heikkoutensa.
Edellämainitut asiat eivät ole tekosyitä ahneudelle ja makeankipeydelle, ne ovat vain yksi sivutekijä tämänhetkisessä painossani. Kärjistäen sanottuna, minun painostani koostuu puolet huonosta itsekurista ja puolet ahmimishäiriöstä. Tietysti välillä syömiseni perustuu pelkästään toiseen noista osatekijöistä, mutta pääsääntöisesti se on molempien tekijöiden summa.
Tämänhetkinen tilanteeni on seuraavanlainen:
* Pituus 157,5
* Paino 88 kiloa
* Motivaatio 10
Odottelen tällä hetkellä innolla tuloksia myös kilpirauhaskokeesta. Tällä hetkellä kaljuuntuminen, kuivat ja keltaiset läikät ihossa, jatkuva paleleminen ja turvotus ovat lupaavia merkkejä kilpirauhasen vajaatoiminnasta. Verikokeissani on jo aiemmin huomattu pientä poikkeamaa ko. arvojen taholta, eli toivotaan että painonpudotus helpottuisi myös oikean lääkityksen ohella.
Terveydestä vielä sen verran, että sairastan myös PCO.ta, joka puolestaan lukeutuu sairauksiin josta voi päästä eroon pelkällä painonpudotuksella. Toivottavasti tässäkin kohtaa, ottaen huomioon sen mukanaan tuomat kivut. PCO aiheuttaa muuten myös painon junnaamista paikallaan, hiustenlähtöä ja hormonitoiminnan rajuhkoja muutoksia.
En sano, että lihavuuteni johtuisi pelkästään em. sairauksista, toivon vain että edes nanoprosentti painostani putoaisi oikean lääkkeen löydyttyä.
Todennäköisesti tätä blogia ei tule koskaan ketään lukemaan, mutta se ei minua haittaa. Tärkeintä on, että jossain on mustaa valkoisella minun edistymisestäni ja muutoksesta, jonka teen oman itseni ja hyvinvointini takia.
Tätä läskeilyä on nyt riittänyt tarpeeksi pitkälle, wish me luck, tästä se lähtee!
Loppuun muuten maininta vielä siitä, että parhaimmillani olen painanut 103 kiloa, siitä putosin täysin huomaamatta uuden työpaikan myötä 80 kiloon n. pari vuotta sitten, ja tässä viimeisen kahden vuoden sisällä olen temppuillut 83 kilossa, nyt kuitenkin suunta on ollut turhan kasvava, joten...
Let the fun begin!
Olen vuonna 1988 syntynyt naishenkilö, ja tämän blogin idea on tukea vihdoin oikean asenteen saavuttanutta painonpudotustani.
Viimeiset seitsemisen vuotta olen elänyt käytännössä katsoen pelkällä sokerilla. Normaalia ruokaa saatan tehdä ehkä kerran viikossa, jos sitäkään, ja yleensä sekin annos koostuu perunamuussista ja kastikkeesta, riisistä ja kastikkeesta tai makaronista ja kastikkeesta, eli monipuolisuus ei minun keittiössäni näy. Sitäkin enemmän jalansijaa ottavat hiilihydraatit.
Normaali ateriani koostuu rahatilanteen niin salliessa pitkin päivää suklaapatukoista, eineksistä, vanukkaista, kekseistä, pullasta sekä muista vastaavista myrkyistä. Olen vihdoin tajunnut, että minulla on kaksi vaihtoehtoa. Voin jatkaa nykyisellä tiellä, menettää liikuntakykyni ja sitoutua neljän seinän sisälle josta päädyn ennenaikaiseen hautaan, tai vaihtoehtoisesti voin yksinkertaisesti muuttua.
Jo vuosia olen harrastanut huonojen elämäntapojen lisäksi rankkaa mielialasyömistä, ja huonona päivänä kaupasta saattaa yhdelle lohduttautumisillalle lähteä mukaan paketillinen keksejä, jäätelöä, suklaakarkkeja ja vielä kauppamatkan ajaksi ehkäpä lakritsipatukka. Nämä siis yhdeksi illaksi, ei suinkaan viikonlopuksi. Pahempaankin pystyn, tuo on vain tyypillinen esimerkki ILLASTA, jota edeltää joko pitkä päivä syömättä tai vaihtoehtoisesti einesateria, lihapiirakoita, leivoksia tai keksejä.. Näihin vuosiin mahtuu niin kovin monta eri variaatiota tyypillisestä huonosta syömisestä. KAIKKI on käyty läpi.
Tahdon myös koittaa kuvailla hieman, mitä on mielialasyöminen. Minun kohdallani se on sitä, kun tunteet lyövät yli eikä asioita jaksa enää käsitellä järjen kanssa. Silloin joku nollaa päänsä tarttumalla pulloon, mutta minä tartun Fazerin siniseen. On käsittämätöntä, miten euforinen olotila siitä tulee kun voi vain hautautua neljän seinän sisälle järkyttävän herkkukuorman kanssa, jota sitten syö pelkästä syömisen ilosta, tuntematta tippaakaan nautintoa siitä mitä tekee. Kunhan vaan leuat jauhavat...
Huonona päivänä saatan myös suunnitella päivän mittaan illan kuormaa, jonka lasken VARMASTI riittävän koko illaksi ja jättävän jotain ehkä jopa aamuun, jolloin verensokeri on romahtanut todella alhaalle edeltävän illan mässäilyjen jäljiltä. Se on se niinsanottu "korjaussarja".
Paniikki siitä, kun käy kaupassa juuri ennen yhdeksää ja tajuaa kotona että herkkulasti ei olekaan tarpeeksi "turruttava" on sekin älytön tunne. Siinä iskee pienimuotoinen paniikki, kun tietää että se syöminen voikin loppua kesken, ja tieto siitä, että näin tapahtuu vain lisää tuskaa. Kertaakaan tosin en ole kuollut, vaikka herkut ovatkin loppuneet kesken, silloin on vain itkettänyt.
Sota-aikaan kahville oli mitä erilaisimpia korvikkeita. Minun rahattomien päivieni sokerikorvikkeena on toiminut vuosien mittaan mitä erilaisimmat kokeilut, hienona esimerkkinä tässä voisin mainita paistinpannulla paistamani suklaamunakkaan. Se piti sisällään kananmunaa, kaakaojauhetta, sokeria ja voita paistamiseen. Muistan edelleen, miten itseasiassa itkin sitä syödessäni, koska se tuntui niin saatanan pahalta tajuta oma epätoivonsa, ahneutensa ja heikkoutensa.
Edellämainitut asiat eivät ole tekosyitä ahneudelle ja makeankipeydelle, ne ovat vain yksi sivutekijä tämänhetkisessä painossani. Kärjistäen sanottuna, minun painostani koostuu puolet huonosta itsekurista ja puolet ahmimishäiriöstä. Tietysti välillä syömiseni perustuu pelkästään toiseen noista osatekijöistä, mutta pääsääntöisesti se on molempien tekijöiden summa.
Tämänhetkinen tilanteeni on seuraavanlainen:
* Pituus 157,5
* Paino 88 kiloa
* Motivaatio 10
Odottelen tällä hetkellä innolla tuloksia myös kilpirauhaskokeesta. Tällä hetkellä kaljuuntuminen, kuivat ja keltaiset läikät ihossa, jatkuva paleleminen ja turvotus ovat lupaavia merkkejä kilpirauhasen vajaatoiminnasta. Verikokeissani on jo aiemmin huomattu pientä poikkeamaa ko. arvojen taholta, eli toivotaan että painonpudotus helpottuisi myös oikean lääkityksen ohella.
Terveydestä vielä sen verran, että sairastan myös PCO.ta, joka puolestaan lukeutuu sairauksiin josta voi päästä eroon pelkällä painonpudotuksella. Toivottavasti tässäkin kohtaa, ottaen huomioon sen mukanaan tuomat kivut. PCO aiheuttaa muuten myös painon junnaamista paikallaan, hiustenlähtöä ja hormonitoiminnan rajuhkoja muutoksia.
En sano, että lihavuuteni johtuisi pelkästään em. sairauksista, toivon vain että edes nanoprosentti painostani putoaisi oikean lääkkeen löydyttyä.
Todennäköisesti tätä blogia ei tule koskaan ketään lukemaan, mutta se ei minua haittaa. Tärkeintä on, että jossain on mustaa valkoisella minun edistymisestäni ja muutoksesta, jonka teen oman itseni ja hyvinvointini takia.
Tätä läskeilyä on nyt riittänyt tarpeeksi pitkälle, wish me luck, tästä se lähtee!
Loppuun muuten maininta vielä siitä, että parhaimmillani olen painanut 103 kiloa, siitä putosin täysin huomaamatta uuden työpaikan myötä 80 kiloon n. pari vuotta sitten, ja tässä viimeisen kahden vuoden sisällä olen temppuillut 83 kilossa, nyt kuitenkin suunta on ollut turhan kasvava, joten...
Let the fun begin!
Tilaa:
Kommentit (Atom)