Lääkäri soitti.

"hyvä uutinen on se, että kilpirauhasessa on kaikki kunnossa, mutta huono uutinen on se, että sun kolesteroliarvot on niin korkeat etten kymmeneen vuoteen oo nähny noin nuorella ihmisellä noin pahoja lukemia"


Lääkäri kirjoitti siis minulle, 22-vuotiaalle nuorelle, kolesterolilääkityksen. Ei itseinholla rajaa, pitikin päästää itsensä tähän kuntoon! Tuntuu muutenkin että läskit ei katoa mihinkään. Toivotonta. Mikä pointti kärvistellä jos siitä ei ole mitään hyötyä?

Huhhuh

Kävin tänään terveydenhoitajalla joka antoi minulle seuraavia vinkkejä ruokailusta:

* Eines- ja valmisruoat ovat täysin ok juttu ja korvaavat hyvin itsetehdyn aterian, ainoa miinus on hinta
* Joka päivä olisi hyvä syödä jälkiruoaksi tai muuten vaan herkutella jotain makeaa, esim. suklaavanukas tai vastaava. Myös irtokarkit ovat ok.
* Pussillinen nuudeleita on ideaali välipala
* Painoindeksi on tie, totuus ja elämä, pituudesta riippumatta
* Pulla on hyväksi jos siinä on sydänmerkki, samoin kuin kaikki muutkin herkut, kunhan vain löytyy se sydänmerkki vähennetystä suolasta ja rasvasta!


Lisämainintana myöskin opin seuraavat asiat:


* Ruokatahrat hoitajatakin rinnuksilla tuovat uskottavuutta painonhallintakeskusteluun...
* ..erityisesti, jos takki meinaa ratketa auki koska se ei mahdu hoitajan päälle!


Käsittämätöntä oli myöskin hoitajan asenne; "ai sä oot tullut LAIHDUTTAMAAN!", johon korjasin että ei, vaan haluan oppia syömään terveellisesti ja siinä samalla hallita painoani.
Tästäkin huolimatta keskustelu pyöri laihdutustermin ympärillä.

Jäi todellakin paskanmaku suuhun tuosta reissusta, olisi vain pitänyt olla menemättä. Kermana kakun päällä; Sain mukaani läjän ruokaesitteitä 90-luvulta!

Hyvin menee, mutta menköön.

Kaikki on mennyt tähän asti hyvin, omatunto soimaa koska söin tänään yhden pullan joka mulle tarjottiin, joskin yritän koko ajan unohtaa järjettömän ajattelumallin sairaalloisesta makeanvälttelystä.

Tilaisuus teki jokunen päivä sitten varkaan, sain nimettömältä taholta ison mötkön kääretorttua, jonka nälkäpäissäni vedin kerralla. Paluu vanhaan, retkahdus, lipsahdus, rakkaalla lapsella on monta nimeä...
Jostain syystä tuli fyysisesti todella huono olo siitä sokeripommista, jonka seurauksena oksensin. Tahallanivahingossa.

Tänään vaaka näytti pikaisesti mulkaistuna 83 kiloa, joka toi taas iloa elämään.

Hyvää yötä!

Sika (pieni fontti tuntuu luontevalta tähän tekstiin)

Hävettää ja ahdistaa.


Havahduin sängyssä hetki sitten koska tajusin etten ollut ottanut iltalääkkeitä, ja enköhän sit päätyny vetämään kuorman naudan jauhelihalla rikastettua vihannesjuuressilppusoppaa, ja siihen vielä kyytipojaks neljä vitun siivua ryvitaa floralla, unohtamatta lasillista piimää.




Muuten oon vedelly tänään pelkkää piimää, päärynäsoppaa, hedelmiä ja ehkä ryvitaa. Niin, ja ennen töitä illalla tota keittoa, ja töiden jälkeen vähän lisää keittoa, ja nyt kolmannen kerran keittoa. PERSE.




MUISTA:
-säännöllinen tankkaus, myös muutakin kuin hedelmää
-...niin ei tule sängyssä nälkä
-hillitse
-hillitse
-hillitse
-älä ole sika
-paino tänään aamulla 84 kg, vajaa viikko sit oli 88 kg (vaatteet päällä ja illalla)




PASKAN MÖIVÄT, en mä tästä tuu laihtumaan, oon ihan satavarma siitä. Varasin kyllä tänään ajan terveydenhoitajalle, josko sieltä sais vähän uskoa lisää. Pelkään et motivaatio ja mielenkiinto loppuu.


Eilen söin makeuksia kahvijuhlissa, itku tuli ahdistuksesta mut päätin että ei saa ahdistua, ja unohdin myöhemmin sen ahdistuksen. Meinasin myös oksentaa mutta en raaskinut, se ois ollu vaan typerää.


Nyt meen uudestaan pesemään hampaat ja koittamaan nukkumista, hyvää yötä.